Espoosta Nuorgamiin

Espoosta Nuorgamiin

Espoolaisesta Reetta Koskesta tuli nuorgamilainen hämmästyttävän nopeasti. Ensimmäisen kerran hän kävi Nuorgamissa, Suomen päälaella kesällä 2014. Nyt hänellä on siellä toimiva yritys. Hän tekee työkseen sitä, mitä ennen niin mielellään harrasti, luontoaktiiviteetteja.

Reetta tunnustaa olevansa etuoikeutetussa asemassa päästessään viemään matkailijoita vaeltamaan maastopyörillä, kajakeilla tai leijoilla Kaldoaivin suureen ja kauniiseen erämaahan. Miehensä kanssa hän pyörittää seikkailuelämysyritystä Alma Arktikaa EU:n pohjoisimmassa kylässä. Alma on saamenkieltä ja tarkoittaa suomeksi aitoa.

Nuorgam on vielä Utsjoeltakin 43 kilometriä pohjoiseen. Tämä arktinen alue on maailman pohjoisinta asuttua aluetta. Luonnon monenkirjava kokonaisuus vaihtelee aavasta lumilakeudesta vihreään tundraan, jäiseen mereen ja korkeisiin vuorenhuippuihin.

–Nautin ehdottomasti työstä ja elämästä täällä. Etelässä kaikki ihmettelivät, miten täällä pärjää pienen lapsen kanssa. Varmasti pärjää, jopa paremmin kuin paikoin muualla. Pitää vain sopeutua asioihin. Kaikki palvelut eivät ole heti käden ulottuvilla.

Matkailuelinkeinon virittäminen Nuorgamin seudulle oli alkuun haasteellista. Matkailu oli aikaisemmin perustunut pelkästään lohiturismiin. Seikkailuelämysten nostaminen alaa harrastavien tietoisuuteen vei aikaa, mutta nyt ala vetää.

–Eläminen Nuorgamissa ei ole kummallisempaa kuin muualla. Elämisen tahti vain on rauhallisempi. Kaikki on rauhallista ja verkkaista. Entinen jokasuuntaan kiirehtiminen on poissa, huokaa Reetta iloisena.

Arktinen erämaa tarjoavat kokijalleen paljon yllätyksiä, niin Reetallekin. Viime syksynä hän kuunteli, kun kaikki surkuttelivat kaamoksen alkamista. Hänellä oli edessä kuitenkin kahden New Yorkista kotoisin olevan naisen tilaama kaamoshiihtovaellus.

Lyhenevässä päivässä ryhmä hyppäsi suksille Reetan johdolla. Juuri satanut lumi, valtoimenaan roihuavat revontulet ja ympäröivän luonnon äänet tarjosivat sellaisen kokonaisuuden, että itse opaskin oli aivan ällistynyt. Kaamoshiihtovaelluksesta tuli yksi kauden hienoimmista retkistä, jota satavarmasti New Yorkissakin muistellaan kaiholla.

 

 

Töihin hymyssä suin

Töihin hymyssä suin

–Työtä jokaisessa työpaikassa täytyy tehdä, mutta täällä mitä tulen töihin hymyssä suin. Puitteet työpaikalle ovat maailman parhaat Tenon rannalla tuntureiden katveessa. Työpaikan vaihdos oli hyvä.

Tätä mieltä on Oulusta Utsjoelle muuttanut Lilli, 47. Hän on työskennellyt ravintolakokkina Ravintola Deatnussa Holiday Village Vallessa vuoden 2016 alusta eikä takaisin Oulun kuhinaan ole ikävä.

Aikaisemmat viimeiset 16 vuotta hän työskenteli leirikeskusemäntänä Oulussa. Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Oikeastaan entisessä ja nykyisessä työssä ei ole samanlaista kuin kapustat ja kattilat.

Lilli muutti Utsjoelle miehensä kanssa ystävän pyynnöstä. Ystävä pyysi ravintolaan kokiksi. Kokemukset pohjoisimmasta Lapista olivat sitä luokkaa, että Lilli sanoi nopeasti itsensä irti aikaisemmasta vakituisesta työstä. Vakituinen ja ympärivuotinen on työ Lapissakin.

Hänen harrastuksensa ovat samanlaiset miehensä kanssa. Molemmat kalastavat , metsästävät ja moottorikelkkailevat. He ostivat Tenon rannalta itselleen talon, joten asumisolosuhteet ovat nyt parhaat mahdolliset.

–Mieleen jäänein kokemus Lapista on se, kun kesäkuussa vetäisimme kelkan käyntiin ja lähdimme tunturijärvelle pilkille! Se ei aivan joka kesä onnistu, mutta saa nähdä onnistuuko seuraavana, Lilli mietiskelee iloisena. –Ilmasto, luonto, rauhallisuus, tämä kaikki on minua varten.

Olin satavarma, että löytäisin paikkani Lapista

Olin satavarma, että löytäisin paikkani Lapista

Oman elämänsä Indiana Jones

Katerina, 27, on luontoihminen. Hän on kasvanut metsäisessä pikkukylässä Viron Mustveessä Peipsijärven rannalla. Aikuiselämässä hän on aina valinnut matkakohteiksi luonnonkauniita paikkoja, kuten aikaisemmat työpaikat Islannissa ja Englannissakin.

3,5 vuotta sitten hän oli tilanteessa, että valittavana oli sesonkityöpaikka Lapissa Kakslauttasessa tai Italiassa. Hänen valintansa oli Lappi.

–Koko elämän olen tuntenut itseni vähän kuin Indiana Jonesiksi. Uudet työpaikat kaukana ovat aina seikkailu. Tänne tullessani olin satavarma, että löytäisin paikkani Lapista ja se kävi toteen. Sain nopeasti vakituista työtä hotelli Kultahovista Inarista. Siellä olen työskennellyt nyt 1,5 vuotta, kertoo Katerina.

Katerinan perhe on ilmeisesti tuntenut aina vetoa pohjoiseen, sillä hänen vanhempansa ovat tavanneet Murmanskissa, vaikka isä on Virosta ja äiti Latviasta. Hekin molemmat olivat aikoinaan päättäneet tulla pohjoiseen ja sattumalta samanaikaisesti.

Katerina pitää työstään, vaikka sesonkiaikoina on kiire ja paljon ihmisiä. Työssä pärjätäkseen on oltava nopea ja joustava. Sesonki tietää pitkiä vuoroja, mutta se tietää myös hyvää palkkaa.

–Työskentely on hauskaa, kun on koossa hyvä tiimi. Työpäivät kuluvat joskus kuin siivillä, hän iloitsee.

Lappiin saapumisen alkuvaiheissa hänellä oli hieman vaikeuksia löytää kavereita, sillä kaikki paikalliset ihmiset eivät puhu englantia. Sen vuoksi hän aloitti nopeasti suomen kielen opinnot. Nyt kontaktien solmiminen on jo helpompaa.

Mikä Oman elämänsä Indiana Jonesille on Lapissa parasta?

–No poronkäristys ja karvakengät! Ja joka toisen puun päällä kasvava pakurikääpä, helähtää vastaus nauraen.

Olutta itikka-verkon läpi

Olutta itikka-verkon läpi

Heikki Jantunen, 58, tuli matkailuyrittäjäksi Karigasniemelle pari vuotta sitten. Tähän mennessä mieleen jäänein kokemus Lapista on varaston rakentamisen tiimoilta Piesjokilaaksossa.

–Oli mukavan lämmintä. Sitten alkoi tulla itikoita. Pian niitä tuli todella paljon. Helpottava kokemus oli huomata, että kyllä sitä olutta voi juoda itikkaverkonkin läpi, nauraa Heikki ja vakuuttaa, että juttu on tosi.

Heikki Jantunen on entinen helsinkiläinen liikkeenjohdon konsultti, joka vaimonsa Anna Erkinheimon  kanssa otti päämääräkseen toisenlaisen elämän taloudellisesti menestyvän ja hektisen projektielämän sijaan. Pariskunta ryhtyi matkailuyrittäjiksi Paistunturin erämaahan Utsjoen kuntaan.

Heidän yrityksensä sijaitsee Piesjoella. Lähimmästä tiestä sinne on matkaa 10 kilometriä. Kesäisin kuljetaan mönkijällä ja talvella moottorikelkalla. Kokemukset uudesta elämästä ovat vaihtelevia, mielenkiintoisia ja antoisia. Kumpikin nauttii työstä päivä päivältä enemmän.

–Antoisaa työ on erityisesti, kun näkee, millä mielellä vieraamme ovat täällä ja millä mielellä he lähtevät täältä. Se antaa meillekin oikeaa suuntaa, miksi tänne alkujaan tulimmekin. Täällä on puhtain luonto, mitä Suomesta löytyy. Avarat erämaat, joissa ei ole ihmisten jälkiä. En osaa muuta toivoa, toteaa Heikki.

Sosiaaliset olosuhteet ovat asettuneet parissa vuodessa hyvälle mallille. Heikki Jantunen kertoo tutustuneensa Karigasniemellä paikallisiin ja saaneensa muutaman hyvän kaverinkin. Asuminen Inarijoen rannalla on viehättävää. Talo löytyi vuokralle poromiestuttavan avustuksella. Heidän suunnitelmissaan on rakentaa Karigasniemeen oma talo. Suunnitelmissa on myös saamen kielen opiskelun aloittaminen.