Niin kaunista, niin kaunista…

Niin kaunista, niin kaunista…

Helsinkiläisen Margarita Malisen, 24, mielestä ylivoimaisesti parasta Lapissa on puhdas luonto.

–Aurinko paistaa kirkkaasti ja kaikki on valkoista. Se on niin kaunista, niin kaunista, suitsuttaa tarjoilijana Northern Lights Villagessa Saariselällä työskentelevä neitokainen.

Pääkaupungin vilinästä Lapin seesteiseen talveen laskeutunut Margarita tunnustaa ylittäneensä itsensä Saariselälle kotiutuessaan. Hän ei olisi ikinä uskonut, että pystyisi viihtymään pienellä paikkakunnalla niin hyvin.

–Äitikin veikkaili, että kahden viikon kuluttua tulen takaisin, mutta aivan toisin kävi, nauraa Margarita. Hän työskenteli yhtäjaksoisesti Northern Lights Villagessa marraskuusta huhtikuun puoliväliin saakka. –Ja takaisin tulen, kyllä, hän vakuuttaa.

Margarita Malinen toimi aikaisemmin vuorovastaavana ABC-ketjulla ja suoritti Alepassa esimieskoulutuksen. Ura Alepalla päättyi pieneen työtapaturmaan, mutta ei niin paljon huonoa kuin ei jotain hyvääkin.

Saariselällä työskennellyt ystävänsä soitti ja kertoi tarjoilijan paikasta samassa firmassa. Margarita mietti illan ja soitti seuraavana aamuna pohjoiseen. Kahdessa tunnissa paikka oli selvä ja kahden viikon kuluttua hän jo katseli uudenlaista ympäristöään.

Suurempia odotuksia hänellä ei ollut pohjoisesta. Hän pakkasi mukaansa kaikki talvivaatteet, mitä kaapista löytyi. Viikossa hän rakastui Lappiin. Suurin syy paluuseen ensi sesonkina on paras mahdollinen työporukka, missä hän ikinä on ollut.

Asumisolosuhteissa helsinkiläisneitosella ei ole valittamista. Eikä myöskään Lapin talvesta löytyneistä uusista harrastuksista. –Laskettelu ja kelkkailu on aivan huippua!

Sesonkityössä oppii paljon

Sesonkityössä oppii paljon

Sesonkityö hyödyttää usein palkkapussia, mutta Pauliina Herronen, 22, on hyötynyt sesongista muutenkin

Se on opettanut häntä pärjäämään kiireen kanssa. Paineensietokyky on kasvanut aivan toisenlaiseksi, mitä se oli töiden alkaessa joulukuun alussa Ski Saariselkä Bistro Pilkussa.

Kiireestä huolimatta Vaasan Mustasaaresta Saariselälle saapunut Pauliina on viihtynyt työssään erinomaisesti. Kokemuksiaan hän ei vaihtaisi mistään hinnasta.

 –Parasta pohjoisessa on tilaa hengittää, hän toteaa. Tämän hän pani merkille, kun kävi vapaapäivinään kotona etelässä. –Täällä ei ole hesburgereita ja kauppoja jonossa. Ihmisetkin ovat aivan aitoja ja oikeita ihmisiä, hän pohdiskelee. 

Pauliina työskenteli Bistro Pilkussa ravintolatyöntekijänä. Saariselälle tulo oli silkkaa sattumaa. Itseasiassa se oli VR:n veturin vika. Se nimittäin simahti eräänä yönä keskelle metsäistä taipaletta Helsingin ja Vaasan välillä. Parituntisen odottelun aikana Pauliina täytti ja lähetteli netissä työhakemuksia.

Tärppi tuli ravintola-alalle, vaikka hän on opiskellut metallialaa ja valmistunut koneistajaksi. Tosin hän on kokeillut media-alaakin radiossa taustatoimittajana.

 –Odotuksina oli, että saisi tehdä paljon töitä ja päästä mäkeen. Molemmat kävivät toteen. Saarisellällä on hyvät rinteet. Tykkään, kun ne eivät ole liian haastavia, sillä en ole mikään ammattilainen. Vaan onhan se upeaa olla tunturin huipulla, kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, huokaa Pauliina.

 –Joka kerta, kun menin ulos en voinut olla ihmettelemättä luonnon kauneutta ja rauhallisuutta. Miten tällaisia paikka voi olla olemassakaan…

Ajatonta Elämää

Ajatonta Elämää

Kuusamon kautta Ylä-Lappiin tullut Tomi Nyman, 37, on työskennellyt pohjoisessa jo pitkään.

Erä-, luonto- ja kalastusoppaaksi kouluttautunut Tomi työskenteli kymmenisen vuotta Ivalossa, sen jälkeen vajaat pari vuotta Näätämössä lihamestarina ja nyt Utsjoella, jossa hän toimii vaihteeksi tarjoilijana Lomakylä Vallessa.

Vallen Deatnu –ravintolaan hän päätyi liki vahingossa. Hänen kaverinsa oli ravintolassa töissä ja keskusteli vastaavan kanssa työvoimapulasta. Vakiotyö avautui saman tien, sillä tarve osaaville tekijöille on suuri.

Työ Utsjoella oli tulijalle onnenpotku, sillä hän rakastaa kalastamista. Työpaikan vieressä virtaa lohinen Teno ja paikallisluvan saaminen siihen on parasta, mitä kalamies voi toivoa. Ympäristössä on myös lukuisa määrä kalaisia pikkujärviä, joissa voi seikkailla lohenpyyntiajan ulkopuolella. Tomi tunnustaa viihtyvänsä Utsjoella mitä parhaiten.

 –Sesonkinakin työtunnit pysyvät melko normaaleina, joskus on hieman enemmän töitä, mutta ajoittain se voi olla tarpeenkin palkkaa ajatellen. Ylimääräinen stressi on jäänyt pois. Elämä on aikalailla ajatonta, kertoo Tomi Nyman tuntemuksistaan.

Matkailijat viipyvät Utsjoella keskimäärin viikon, mikä on Tomin mielestä erinomainen asia. Siinä ajassa ehtii kävijöihin jo tutustua ja siten matkailijoille pystyy tarjoamaan parempaa palvelua.

 –Luonto kaikkinensa on minulle hyvin tärkeää ja sehän on se syy tänne tulolle. Vaihtoehtoisia harrastuksia kalastamiselle on tietysti kelkkailu, johon täällä on hyvä mahdollisuudet. Murtomaahiihto pitää puolestaan kunnon korkealla, sitä elämässä tarvitaan, muistuttaa Tomi Nyman.

Mielessä kunnon talvi

Mielessä kunnon talvi

Sofia Passojan, 26, odotukset olivat korkealla, kun hän joulukuussa 2017 saapui Saariselän lumisiin maisemiin.

 –Ajattelin, että saisin tehdä paljon töitä, tapaisin ihmisiä ja saisin nauttia viimeinkin kunnon talvesta! Kaikki odotukset menivät nappiin, iloitsee Fiskarssista Hotelli Riekonlinnaan tarjoilijaksi saapunut ensikertalainen  tyytyväisenä.

Lukion jälkeen Sofia valmistui artesaanipuusepäksi, mutta ravintola-ala kutsui enemmän. Hän on työskennellyt tarjoilijana pian kymmenen vuotta ja mieli tekisi päästä alalla eteenpäin. Saariselällä hän teki yleensä kahta vuoroa, joten vapaa-ajan ongelmia ei ollut liiemmälti.

Harvoina vapaapäivinä hänet löysi yleensä Saariselän rinteistä. Työnantajan tarjoamien hyvien etujen seurauksena lumilautailusta tuli Sofia Passojan uusi ja riemukas harrastus. Ja jos Saariselän sää kävi liian kylmäksi rinteeseen, hän puki kelkkahaalari ylleen, kypärän päähänsä ja hyppäsi moottorikelkan päälle. Elämässä on paljon uusia ulottuvuuksia, kun ne vain oikein oivaltaa!

Lappi on kiehtonut häntä aina. Opteamin kautta löytynyt sesonkityö tarjosi helpon ja hyvän väylän päästä tutustumaan Lapin olosuhteisiin.

 –Lähtisin kyllä uudelleen, vakuuttaa tyttö varmana sesongin päätyttyä maaliskuun lopussa.

 –Kansainvälinen ympäristö antaa mukavaa ulottuvuutta työhön ja työtahti on täällä jotenkin erilainen. Paikalliset ihmiset ovat mahtavia, vaikka töitä painetaankin lujaa. Ja luonnosta minä tykkään paljon,  hän jatkaa.

   

Liukulumi-kenkäily, jesh…

Liukulumi-kenkäily, jesh…

Sari Tuovinen, 45, on pitkän linjan ammattilainen matkailualalla

Kuluneen talven hän teki sesongin Hotelli Riekonlinnassa Saariselällä, vaikka hänellä on vakiotyö Kylpylähotelli Rauhanlahdessa Kuopiossa. Vaihtelu virkistää. Vuosien varrella tutuksi ovat tulleet respan tiskin takaan Luoston ja Kilpisjärven mahtavat maisemat.

Saariselällä Sari viihtyi erittäin hyvin. Matkailualueena se on erilainen kuin monet muut; suurempi ja asiakaskunnaltaan hyvin kansainvälinen.

 –Parasta talvessa olivat luonto, erilaiset ihmiset ja hyvät ulkoilumahdollisuudet. Ja erityisesti liukulumikenkäily, sehän se  vasta huippua on! Aivan upea harrastus, jota voi huoleti suositella kaikille kynnelle kykeneville, riemuitsee uuden harrastuksen löytänyt Sari. 

Asumisolosuhteet olivat Sarin kohdalla kaudeksi onnistuneet ja hyvät rivitalossa, sillä hän saapui alueelle jo syyskuun puolivälissä, jolloin asuntoja vielä oli vapaana. Vaihtopaikan Riekonlinnassa hän löysi Staffpointin kautta ja töitä jatkui aina huhtikuun loppuun.

Sari Tuovinen on kotoisin Kittilästä, asui parikymmentä vuotta Sodankylässä ja elää nyt perheensä kanssa Maaningalla. Hän tuntee matkailusesongin vaatimukset. 

 –Kiirettähän sesonki aina pohjoiseen tuo, mutta niin pitääkin. Se tietää työtä ja toimeentuloa. Saariselällä oli mukava välillä käydä hengähtämässä Panimon bingoilloissa keskiviikkona ja perjantaina, VPK:n hyväksi tietysti. Siellä muuten tutustuu hyvin ihmisiin, vinkkaa Sari Tuovinen.