Luovuus herää avarassa luonnossa

Luovuus herää avarassa luonnossa

Eeva on työskennellyt tunturiympäristössä kahtena eri jaksona. Elämä toi hänet alueelle  2014 toimistosihteeriksi. Nyt hän on markkinointiassistenttina Inari-Saariselkä Matkailu Oy:ssä vakituisessa työssä.

Matkailualalta hänellä oli aikaisempaa kokemusta muun muassa Golf Resortin myynnissä Irlannissa, lentoyhtiön myynnissä Kööpenhaminassa sekä kongressitoimistosta Helsingissä. Hän on kotoisin  pääkaupunkiseudulta.

Eeva on hyvin iloinen elämästään pohjoisessa ympäristössä. Hän arvostaa sitä paljon. Työ voi olla hyvinkin kiireistä, mutta palautuminen on helppoa, kun ei joudu istumaan liikenneruuhkissa ja jonottamaan kaupan kassalla. Vapaa-ajalla on helppo ponkaista ladulle tai tunturipolulle.

–Luovuus herää avarassa luonnossa. Täällä on tilaa ajatella ja avaruutta kuulla itseään ja muita. Täällä voi keskittyä olennaiseen, kun ei ole ympäristön kaaosta, hälinää eikä ylimääräisiä aisteja kuormittavia ärsykkeitä, hän toteaa tyytyväisenä.

Asuminen järjestyi nopeasti kunnan palvelujen kautta. Ivalosta puolestaan löytyvät kaikki välttämättömät  palvelut. Työtään Eeva pitää monipuolisena. Hän on tekemisissä hyvin erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

Hänestä on palkitsevaa olla markkinoimassa tuotetta, johon itse uskoo. Hänen varhaisimmat muistikuvansa Saariselältä ovat 80-luvun alun teiniajan joululomilta ja laskettelumatkoilta vanhempiensa kanssa. Lapin lumo kantaa sukupolvesta toiseen. Näin on hänenkin elämässään käynyt.

Marian rakkaus Lappiin

Marian rakkaus Lappiin

Chilen Santiagosta kotoisin olevan Maria, 38,  rakastui Lappiin korviaan myöten. Alkujaan hän tuli Saariselälle kuuden kuukauden harjoitteluun ravintola-alan opintojen päätteeksi, mutta 11 vuoden jälkeen hän on edelleen paikkakunnalla.

Opintojensa ohessa hän työskenteli Santiagossa ravintolavastaavana. Hänellä on chileläinen matkailualan tutkinto hotellin hallintoalalta ja matkailusta. Se vastaa matkailualan hallinnon tutkintoa Suomessa.

Ivalossa ja Saariselällä työt ovat jatkuneet samalla alalla ravintoloissa ja safariyrityksessä. Asumisen ja elämisen olosuhteet ovat enemmän kuin tyydyttävät. Parasta hänen mielestään on luonto, rauha ja turvallisuuden tunne.

–Tunnen oloni turvalliseksi ja vapaaksi, mikä on vaikeaa nykyään, kun maailmassa tapahtuu niin paljon kaikenlaista. Olen onnekas voidessani asua paikassa, jossa voin kävellä töihin, nähdä eläimiä ja luontoa ja nauttia hiljaisuudesta, lintujen laulusta tai tuulesta kasvoillani. Tämä kaikki liikenneruuhkien ja kaupungin melun sijaan, iloitsee Maria.

Maria pitää itseään onnekkaana voidessaan työskennellä pohjoisessa. Hän rakastaa työtään. Jokainen päivä on arvoitus. Koskaan ei voi tietää, mitä päivä tullessaan tuo ja millaisia ihmisiä kohtaa. Työympäristö on kansainvälinen ja siinä tutustuu väistämättä moniin kulttuureihin ja erilaisiin ihmisiin.

Pieni, luonnon ympäröimä paikkakunta on aivan ihanteellinen vastakohta suurkaupungille ja sen aiheuttamalle stressille. Hänellä on niin paljon myönteisiä kokemuksia, että niitä on vaikea kokonaisuutena pukea sanoiksi. Mariasta Lappi on hänen kohtalonsa. Kaikki on sataprosenttisesti erilaista kuin ennen.

Työkulttuurissa on eroavaisuuksia Chileen verrattuna. Maria tekee paljon töitä. Hänen työpäivänsä varsinkin talvella ovat pitkiä. Hän tietää, milloin työt alkavat, mutta ei välttämättä sitä, milloin ne päättyvät. Sesonki vaatii kaikilta joustavuutta. Siihen Maria on oppinut suhtautumaan normaalina välttämättömyytenä. Töitä kannattaa tehdä silloin, kun niitä on.        

Pohjoinen mielenrauha

Pohjoinen mielenrauha

Californialainen Greg  oli koko elämänsä työskennellyt suurissa kaupungeissa ihmispaljouden ja liikennekaaosten keskellä. Ivalossa hän pääsi ensi kertaa tutustumaan kunnolla Pohjolan luontoon. Se teki häneen lähtemättömän vaikutuksen.

–Kokemukseni, elämiseni ja työskentely Ivalossa oli tähän saakka elämäni parhaimpia aikoja. Pohjoisen luonto antoi minulle selittämättömän mielentyyneyden ja rauhan sisälle, hän kertoo. Hän oli aiemmin patikoinut ja eräretkeillyt Skandinaviassa ja Alaskassa, mutta vasta Suomen Lapissa hän tunsi suurta yhteyttä itsensä ja luonnon välillä.

Gregin visiitti Suomen Lapissa ei ollut pitkä; se kesti marraskuusta 2016 huhtikuuhun 2017. Hän työskenteli isäntänä Ivalossa sijaitsevassa Aurora Villagessa. Hänen vastuulla olivat päivittäiset rutiinit keittiöpalveluista, kuljetuksiin, opastoimintaan ja sosiaalisen median ylläpitoon. Nyt hän sanoo haluavansa palata Lappiin niin usein kuin se vain suinkin on mahdollista, toivottavasti jo tulevaksi kaudeksi.

Vaikka aluksi kyse oli sesonkityöstä Gregille se merkitsi mahdollisuutta jakaa Lapin intohimonsa matkailijoiden kanssa, jotka olivat tulleet sinne matkojen takaa. Hän osasi samaistua innosta hihkuviin turisteihin, jotka ihastelivat hulmuavia revontulia tai syöttivät poroja läheisessä poroaidassa.

Parasta, mitä Greg elämältään toivoo on, että hän pääsisi asumaan Lappiin ympäri vuoden. –Omat sosiaaliset ja asumisen olosuhteet olivat täydelliset. Aurora Village elämäni paras työpaikka ja paikkakunnan ihmiset erittäin mukavia. –Mitä muuta voisi toivoa, ihmettelee Greg.

Hänen lempiharrastuksensa Ivalossa revontulten kuvaamisen lisäksi olivat hiihtäminen ja kelkkasafarit. Ei riittänyt, että hän kävi matkailijoiden kanssa safarilla. Usein sen jälkeen hänen piti vielä päästä nauttimaan ajamisesta ja tuulen tuiverruksesta lujaksi jäätyneelle Ivalojoen jäälle.

Lapissa ei tarvitse näytellä

Lapissa ei tarvitse näytellä

–Parasta Lapissa on elämäntapa. Se on aivan erilainen kuin Etelä-Suomessa tai Keski-Euroopassa tai jopa Rovaniemellä. Lapin elämäntyyli on rauhoittava. Siellä ei tarvitse näytellä eikä yrittää olla hirveän tärkeä ihminen.

Lauseissa kiteytyvät Lissun perimmäiset pohdiskelut, miksi hän muutti aikoinaan Lappiin. Nyt hän on 80-vuotias, mutta tekee eräoppaan töitä edelleen vuodet ympäriinsä. Vain toukokuussa ja myöhään syksyllä tulee työrupeamaan taukoja.

–Tämä on minun maisema, minun elämäni paikka. En voisi ajatella muuta. En lähtisi pois millään, tiivistää Lissu tuntojaan entisenä espoolaisena.

Perhe istui Hausjärven kodissa aikoinaan pyöreän pöydän ääressä, kun lähtöä mietittiin. Vaihtoehtoja oli kaksi; Tammisaaren ulkosaaristo tai Lappi. Hän oli kouluttautunut tunturioppaaksi jo 1977 Suomen Matkailuliiton puitteissa. Lissu valitsi Lapin ja Kaamasen. Hän saapui sinne alkujaan yrittäjäksi.

Kaamasesta hän hankki itselleen myös talon. Vuosien ajan hän työskenteli omistamallaan Kiellatuvalla, sitten tunturioppaana ja opettajana tuleville oppaille, kunnes eläkeikä yllätti.

Aloilleen jääminen ei kuitenkaan houkuttanut. Lissun kädet ovat edelleen täynnä töitä iästä huolimatta. Hän rohkaiseekin muita jo eläkeiän saavuttaneita harkitsemaan keikkatöihin ryhtymistä Lapissa. Se saattaa antaa huikeaa elämän sisältöä. Itse hän työskentelee nyt Pohjoiskalottioppaana Kukkolan bussit -yhtiölle, sveitsiläiselle Kontikille ja saksalaiselle Travel Traders`lle.

Lissulla työ ja harrastukset ovat aina kulkeneet käsi kädessä. Lapin luonnon mahtavat puitteet ovat antaneet siihen hyvät mahdollisuudet. Sen ovat huomanneet perheen lapsetkin. Heistä viisi kuudesta on löytänyt elämänsä sijan ja työn Lapin maisemissa.

Lappi on ollut aina osa minua

Lappi on ollut aina osa minua

–Minusta on aina tuntunut, että minun täytyy asua Lapissa! Jo nuorena vietin siellä paljon aikaa. Joka kerta, kun pääsin Lappiin tuntui niin kodikkaalta, kertoo helsinkiläinen Vappu, 26.

Apuvälineteknikoksi valmistunut nuori nainen otti vakavan suunnan kauas Saariselälle syksyllä 2015. Hän kouluttautui erä- ja luonto-oppaaksi ja työskentelee nyt ympärivuotisena safarioppaana Lapland`s Safareilla.

Syy eräoppaaksi ryhtymiseen oli yksinkertainen. Hän rakastaa ulkoilmaa ja halusi työn, jossa saa olla ulkona. Nyt hän on todella ulkotöissä. Työajastaan 90 prosenttia kuluu ulkona, olipa sää minkälainen tahansa. Vappu ei ole katunut valintaansa. Kokemukset ovat monipuolisia ja miellyttäviä.

–Onhan sesonkityö varsinkin rankkaa, mutta nautin ihmisten ja erilaisten kulttuurien kohtaamisesta. Toivon, että ura kehittyisi työntekijänä, mutta sisälle ei ole mitään hinkua, hän nauraa tyytyväisenä.

Vappun kotiutuminen Saariselän tunturimaastoon kävi helposti. Työnantaja tarjosi hyvän asunnon ja työkavereiksi sattui joukko samanhenkisiä, samalla aaltopituudella olevia ihmisiä.

Parasta Lapissa on hänen mielestään tietenkin luonto. Luonnon ääreen sijoittuvat Vapun harrastuksetkin. Hän mielellään patikoi, meloo kanootilla joissa ja järvissä ja käy silloin tällöin kalallakin.

Kahden vuoden  kuluessa Vapulle on tapahtunut myös jotakin hyvin tärkeää. Hän ei ensin sitä sano ääneen, mutta tunnustaa lopulta.

–Löysin täältä ihanan kumppanin. Oikean pohjoisen miehen!